Ajatuksia 1Mbps laajakaistan yleispalveluvelvoitteesta

Tiistaiaamuna 13.5.2010 menen kommentoimaan TTY:n tietoliikennetekniikan laitoksen edustajana Ylen Tampereen Radioon 1Mbps laajakaistan yleispalveluvelvoitetta ja ajattelin tässä ennen keskustelua kerätä hieman lisätietoja ja ajatuksia haastattelua varten myös tänne blogiin. Tarkoitus kun olisi keskustelussa arvioida, mitä 1Mbps laajakaistan palveluvelvoite tarkoittaa teknisesti, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti.

Itse asian taustallahan on viestintämarkkinalain muutos, jossa yleispalveluun kuuluvan Internet-yhteyden nopeutta kasvatettiin entisestä 30-50kbit/s nykyiseen 1Mbit/s. Tämä tarkoittaa, että 1Mbit/s Internet-yhteys pitää olla saatavilla Suomessa kuluttaja- tai yritysasiakkaalle jokaiseen vakituiseen asuin- ja sijaintipaikkaan kohtuullisella hinnalla ja kohtuullisella toimitusajalla. Varmistaakseen, että näin myös tapahtuu, Viestintävirasto on nimennyt 26 teleyritystä internet-yhteyspalvelujen tarjontaan velvollisiksi yleispalveluyrityksiksi eri alueilla. Käytännössä tämä tarkoittaa, että toimilupaansa vastaan on tälläisen teleyrityksen pystyttävä tarjoamaan yleispalvelualueellaan 1 Mbps yhteys kaikkialla 1.7.2010 lähtien.

Tekniikkaa 1Mbps laajakaistayhteyden toteuttamiseen ei ole rajattu vaan se voi olla mikä tahansa, jolla pystytään toimittamaan loppuasiakkaalle luotettava yhteys, jonka nopeus on 750 kbit/s 24 tunnin mittausjakson aikana ja 500 kbit/s minkä tahansa 4 tunnin mittausjakson aikana. Yhteys voi siis olla langallinen tai langaton, kunhan ehdot muuten toteutuvat. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yleispalveluvelvoitteen alainen teleyritys joutuu huolehtimaan siitä, että sillä on riittävästi kapasiteettia ja kattavuutta omassa laajakaistaverkossaan palvelun toteuttamiseksi alueen kaikille asiakkaille.

Tälläinen tarkoittaa palveluntarjoajalle investointeja verkon rakentamiseen myös alueilla, jossa sitä ei ole aikaisemmin ehkä nähty kaupallisesti kannattavaksi. Osa teleyrityksistä onkin jo tästä syystä kommentoinut, että tietyissä tilanteissa ne aikovat siirtää yhteyksien rakentamisen kustannukset loppuasiakkaan vastuulle. Hintalappua kuitenkin rajaa viestintämarkkinalaissa määritelty kohta kohtuullisista kustannuksista. Kohtuullisia kustannuksia ei ole erikseen vielä määritelty vaan niiden valvonta jää Viestintäviraston tehtäväksi. Yleispalveluvelvoitteen alaisilla teleyrityksillä on myös oikeus vaatia taannehtivasti korvauksia kohtuuttomista kustannuksista yleispalveluvelvoitteen täyttämiseksi valtiolta (viestintämarkkinalain 60 c §). Näiden kustannusten kohtuuttomuuden arvioi Viestintävirasto ja lopullisen päätöksen korvauksista tekee liikenne- ja viestintäministeriö. Näin 1Mbps yleispalveluvelvoitteen kustannukset siirtyvät kaikkien laajakaista-asiakkaiden ja/tai veronmaksajien maksettavaksi liittymämaksujen tai verotuksen muodossa.

Kustannuksista huolimatta yleispalveluvelvoitteen mukaisen laajakaistayhteyden nopeuden nosto sekä teleyritysten nimeäminen yleispalveluvelvoitteiden alaiseksi on tietoyhteiskunnan kannalta olennainen asia.

Ensinnäkin se pakottaa palveluntarjoajat huolehtimaan siitä, että kapasiteettia oikeasti löytyy yleispalveluvelvoitteiden täyttämiseen, mikä parantaa verkkojen nopeuksia ja suorituskykyä myös haja-asutusalueilla, eikä vain siellä, missä teleyritysten tarjontaa jo asiakasmassan takia on entisestään. Koska esim. 3G-verkkojen kattavuuden ja kapasiteetin laajentaminen saattaa palveluntarjoajalle tulla edullisemmaksi kuin kuparin ja kuidun toimittaminen tai verkon vuokraaminen muulta verkkopalveluntarjoajalta, matkapuhelinverkkojen kapasiteetti ja kunnollisten 3G-yhteyksien saatavuus paranee myös alueilla, joissa asiakastiheys on pienempi.

Toiseksi suurin osa tietoyhteiskunnan nykyisistä ja tulevista palveluista pohjautuu siihen, että niitä käytetään Internetin yli WWW-selaimella. Nyt määritelty 1Mbps laajakaistan yleispalveluvelvoite varmistaa, että tälläisen palveluiden käyttöön riittävän nopean yhteyden on oltava käytännössä jokaisen kotimaassa asuvan suomalaisen saatavilla kohtuullisin kustannuksin. Aikaisemmin osa palveluista ei yhteyksien huonoudesta ja kapasiteetin puutteesta ollut käytettäviä. Esimerkiksi joidenkin pankkien Java-pohjaisia kirjautumis- ja maksujärjestelmiä ei 2G-yhteyksien kautta pystynyt käyttämään liian pitkien viiveiden vuoksi.

Yleispalveluvelvoite siis takaa, että Internet-yhteyksien saatavuus ja kapasiteetin kehitys ei keskity pelkästään teleyrityksiä kaupallisesti houkutteleviin kohteisiin vaan, että 1Mbps Internet-yhteys on saatavilla jokaiselle huolimatta vakituisen asuinpaikan sijainnista.